Miten tämän päivän johtamiseen on päästy?

Miten tähän päivään ja tämän päivän johtajuuteen on oikein päästy? Mitä mullistavaa matkan varrella on sitten tapahtunut? Nämä olivat ensimmäiset kysymykset, jotka heräsivät mieleeni, kun luin mikä toisen luennon aihe on. Se ei suoraan sanottuna minua niin paljoa kiinnostanut etukäteen, mutta luennon aikana nousi esiin asioita, jotka laittoivat ajattelemaan lähemmin menneen merkitystä nykypäivänä.

Kävimme luennon alkuun heti samoja käsitteitä kuin ensimmäisellä johdanto-kerrallakin, mutta nyt käsitteet saivatkin uuden muodon. Johtaja on henkilö, joka on asemavallan kautta johtaja. Johtaminen taas ei ole pelkästään management eikä johtajuus leadership, ne ovat ymmärrettävissä myös toisella tavalla. Johtaminen on verbi, joka merkitsee jonkin asian tekemistä ja aikaan saamista – tähän liittyvät myös sanat management ja leadership, jotka kuvaavatkin sitä tapaa, miten johdetaan. Johtajuus taas on abstrakti ilmiö, jota on vaikea konkretisoida ja käsitteellistää – se saattaa tarkoittaa jokaiselle ihmiselle hieman eri asiaa.  

Johtaminen sanasta minulle tulee henkilökohtaisesti mieleen yksittäinen henkilö, joka vetelee naruista asioiden etenemisen vuoksi. Tällä luennolla nousikin esiin ajatus siitä, että johtajuus on vuorovaikutusta, joka luo muuttujia ja moninaisuutta. Lisäksi jokainen johtamiskokemus on yksilöllinen. Johtaminen ei ole samanlaista, jos jokin osa-alue johtamisessa muuttuu – tilanteen toistaminen ei luo samanlaista johtamista vaan esimerkiksi uudet johdettavat luovat johtamisen kokemuksesta uudenlaisen. Muun muassa edellä mainitsemieni asioiden vuoksi johtajuuden teoria ei ole enää yksinkertainen asia vaan erittäin moninainen ilmiö.

Mistä johtamisteoriat ovat sitten lähtöisin? Johtamistoimintaa on ollut aina, mutta teoriat siitä ja tutkiminen lähtivät liikkeelle vasta teollisen vallankumouksen aikana. Tällöin valloille tuli ajatus ”käden ja pään irtautumisesta” – johto ajattelee ja työntekijät toteuttavat. Alkujaan johtajien työkuva oli erilainen, he saivat päättää työajasta, tehtävistä, palkasta ja lopulta vielä siitäkin mihin palkka tullaan käyttämään - näin karkeasti kerrottuna. Kun johtajista syntyi myös kauppiaita ja vuokrananatajia, työläiset muuttuivat riippuvaisiksi ylemmistä luokista. Näin oli syntynyt ensimmäiset teoriat, joiden mukaan johtajaksi synnyttiin.

Noista ajoista on kuitenkin päästy jo pitkälle. Vastakkaista nykypäivän ajattelun kanssa on esimerkiksi se, että ennen ajateltiin johtajien olevan niitä, joilla on tieto ja valta. Nykypäivänä johtaja ei ole enää se, joka tietää kaikesta kaiken, vaan tietotaito on jakaantunut myös työntekijöille. Johtajaksi ei siis vain synnytä, kuten aiemmin ajateltiin.

Luennolla käytiin läpi vanha tutkimus tuottavuuden parantamisesta. Tuloksena oli jo tuolloin se, että huomion antaminen parantaa tuottavuutta. Lähdin miettimään tätä tarkemmin itsekseni ja totesin, että tämä pätee täysin vielä tänäkin päivänä. Ennen ihmiset olivat riippuvaisempia johdosta, mutta vaikka tänä päivänä työteko on itsenäistynyt paljon, huomion antamisen merkitys on jopa saattanut kasvaa. Töiden automatisoituminen on luonut työaloille ja työntekijöille epävarmuutta yhä enemmän, mutta johdon antama huomio voi vähentää arvottomuuden ja epävarmuuden tunteita. Työntekijöiden hyvinvointi ja tuottavuus ovat siis kiinni myös johtajasta. Tämä on mielestäni tärkeää muistaa johtotehtävissä. Jos vien tämän kasvatusalan puolelle ja mietin, miten se siellä näkyisi, niin huomaan heti huomion antamisen tärkeyden. Lapset usein tarvitsevat kannustusta, huomiota ja palautetta työstään. Jos luokanopettaja tai lastentarhanopettaja toimii kaukana lapsista antaen viileän ja etäisen kuvan, miten toimintakaan voi olla hyvää ja myönteistä. Kun taas opettajan tullessa läsnäolevaksi henkilöksi ja antamalla huomiota, pystyy vaikuttamaan asenteisiin ja toimiin aivan eri tavalla.

Luennolta minulle jäi mieleen myös kysymys siitä, että voiko ihmistä edes johtaa. Ajattelin heti, että ei ihmistä välttämättä pysty johtamaan lainkaan. Jos ihminen ei halua, että häntä johdetaan ja hän on vastahakoinen, pystyykö häntä muka johtamaan? Ei se ainakaan helppoa ole. Johdettavan asenne on siis keskiössä, kaikki eivät vain antaudu johdettavaksi ja tämä vaikeuttaa hyvänkin johtajan toimintaa. Luulen, että tällaiset ihmiset, jotka eivät halua johdettaviksi, päätyvät työskentelemään omiin yrityksiinsä tai sitten heidän työpaikkansa saattavat vaikeuksien takia muuttua useasti. En halua kuitenkaan yleistää, kyllä jotkut toimivat suurissakin yrityksissä työntekijöinä, vaikkei johdettavana haluaisikaan olla. Toivoisin kuitenkin itse mahdollisena tulevana johtajana, että minulle annettaisiin mahdollisuus olla hyvä johtaja, enkä haluaisi kaikkea energiaani käyttää ihmiseen, joka nikottelee vain auktoriteettiongelmien vuoksi. Onko se työntekijän tai johtajankaan etu, että työntekijällä ei riitä kunnioitusta johtajaa kohtaan? Pystyykö johtaja mitenkään tuomaan parasta potentiaaliaan esille, jos johdettava ei ole lainkaan vastaanottavainen?

-Elina

Lähteet

Puusa, A. 2018. Johtajuusajattelun kehittyminen. Luentodiat.